logo tp

Esko Untisen kirje sukulaisille

Työssä kaiken maailman ihmisten kanssa

Synnyin Lestijärvellä ja siellä kului lapsuus ja nuoruus. Minulla oli kolme veljeä ja kaksi siskoa. Nyt on jo kaksi veljeä ja yksi sisko kuollut. Kuulun Hirvikosken sukuun isäni Toivo Untisen kautta, äitini, Hilma oli os. Kangasvieri. Isäni äiti oli Marjaana Untinen os. Hirvikoski. Tiedän kyllä, että sukulaisia on paljon, mutta täältä Ruotsista yhteyksiä sukulaisiin ei voi kovin läheisesti hoitaa.

Lähdin Ruotsiin Kokkolasta vuonna 1967. Vierailureissu Ruotsiin houkutteli jäämään tänne. Kokkolassa työskentelin rakennuksilla. Ensimmäinen työpaikka Ruotsissa oli Eskilstunassa. Siellä tapasin vuonna 1970 nuoren suomalaisneitosen, Anja Malmin. Anja työskenteli Marabon suklaatehtaassa. Kihlat ostimme 1971 ja häät vietettiin Ykspihlajassa.

Monien muuttojen jälkeen asumme nyt Södertäljessä, kaupungin korkeimmalla paikalla kerrostalossa. Kaupunki on meidän mielestä kaunis ja erikoinen: mustikat voi poimia rinteiden metsistä ja kalat keskikaupungilta. Kaupunki on rakennettu monille kukkuloille. Rinteillä ja laaksoissa polveilee monia kävelypolkuja hoidetuissa puistoissa. Minun viimeinen työpaikkani oli Scanian tehtailla. Työ siellä oli tarkkuutta vaativaa, tuhannesosamillin tarkkuudella sitä tehtiin, osia auton vaihdelaatikkoon. Myös siskoni Aila työskenteli vuosia samalla tehtaalla.

Monia mielenkiintoisia ja vaikeitakin tilanteita on työelämästä mielessä vuosikymmenien ajalta. Työkavereina on ollut ruotsalaisia, kenialaisia, kreikkalaisia, unkarilaisia, chileläisiä, jugoslaaveja, tsekkiläisiä, saksalaisia, norjalaisia, turkkilaisia, tanskalaisia, palestiinalaisia, israelilaisia ja tottakai suomalaisia. Eri kansallisuudet edustavat myös eri uskontoja ja niihin tapoihin ja tottumuksiin on matkan varrella joutunut tutustumaan. Ruotsiksi on asiat kuitenkin selvitetty ja monenlaista kaveria on vastaan tullut. Joskus on perkeleitäkin tarvittu asioiden hoitamisessa.

Meidän perheen tärkeä henkilö on tyttäremme Marja. Hän on nyt jo ammattiin valmistunut nuori nainen, jolla on oma asunto ja työ Karoliinisessa sairaalassa. Hän asuu tässä suhteellisen lähellä ja tapaamme usein.

Anja taas on työskennellyt Ericssonilla 32 vuotta ja siitä viisi vuotta vuorotyössä. Nykyisin Anja työskentelee Tukholmassa Suomi-Kartanossa, suomalaisten vanhusten päiväkodissa. Työ on haastavaa, monipuolista ja ainoa haittapuoli on pitkähkö työmatka.

Vuosikymmenien aikana Södertälje on tullut tutuksi ja täällä on myös paljon tuttuja. Talossa ja asuinalueella liikkuessa miltei kaikki ovat hyvänpäivän tuttuja ja lisäksi on hyviä työkavereita ja tuttavia. Asuu täällä aika monta perhettä Suomesta ja Lestijärveltäkin. Kauppakeskuksen aulassa kokoontuu tuttu raviporukka ja torilla on mahdollisuus tavata päivittäin tuttuja. Suomea kuulee puhuttavan päivittäin, mutta ruotsinkieli on tullut puhekieleksi työpaikoilla ja päivittäisissä asioissa.

Täällä sitä on suurin osa vuosista eletty. Olemme perheenä sopeutuneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan niin kuin monet muutkin suomalaiset. Ruotsi on pitänyt meistä suhteellisen hyvin huolta. Minäkin olen viimeisen vuosikymmenen aikana saanut hyvää ja tosi tehokasta hoitoa sydänsairauksiin. Nyt on vain toivottava, että yhteiskunnan palvelutaso säilyy eteenkinpäin ja kehittyy.

Lestijärvi on minulle ja perheelle paikka, jossa vietämme kesää. Meillä on kesäpaikka Lestijärven rannalla. Siellä on aina pientä puuhaa ja mukava on tavata sukulaisia ja tuttuja kalastuksen ja saunomisen merkeissä. Siellä minä vietän pitkän jakson kesästä ja Anja aina loman aikana. Hän kun on vielä työelämässä. Marjakin piipahtaa siellä, mutta nuorilla on muutakin ohjelmaa loman aikana. Muikkumarkkinoilla vierailemme aina ja havaitsemme että Lestijärvi ja muikut ovat suosittuja. Siellä tapaan usein sukulaisia, serkkuja sekä monia tuttavia vuosikymmenien takaa.

Sukulaisille lähetän lämpimät jouluterveiset täältä Ruotsista. Ellei mitään ihmeitä satu tulemme heinäkuussa Hirvikoskelle sukujuhlille.

Esko Untinen 

Södertälje syksyllä 2008.

Hirvikoski-sukuseura ry. 2014 | Toteutus: Olli Rantakangas