logo tp

Paavo Paloranta muistelee: Muistojen kuusia

Istuimme velipoikansa Päiviön kanssa, hänen omistamansa mökin verannalla Hirvikoskella, Pihlajamäellä. Mäellä, joka liittyy vankasti Hirvikosken suvun menneisyyteen. Tätä mäkeä ovat asuttaneet monet sukuun kuuluneet perheet. Sukunimiä mainitakseni, Untiset, Palorannat, Mäki-Asialat ja totta kai enemmistönä Hirvikoski -sukunimen omaavat, jotka yhteisönä ovat tällä tantereella tallustelleet ja sukupolvien ajan. Keskustelemme muun muassa aivan tienvarressa kasvavasta isosta kuusesta, joita on ollut alun perin kaksi. Kuulemani mukaan ne istutti paikoilleen Jaakko Erkinpoika Hirvikoski. Toinen niistä sai luovuttaa vartensa Koreoiden sodan aikana; silloinhan kelpasi myytäväksi kaikki mikä vain puuksi luokiteltiin. Mutta toinen niistä on uhmannut tuulia ja tuiskuja jo parinsadan vuoden ajan. Velipoikani Päiviö vakuuttelee, että hänen toimestaan sitä ei tulla kaatamaan; uhmatkoon kuusi siinä paikallaan vuosia edelleen.

 

 

 

Tässä valokuvassa kuuset näkyvät taustalla. Kuva on otettu sodan aikoina vuoden 1940 paikkeilla.

Ryhmäkuva löytyy myös ensimmäisestä sukukirjasta. Talo, joka näkyy viereisen sivun kuvassa, on ajat sitten purettu pois. Talo, jota nuo edellä mainitut asukkaat asuttivat. Se ja sen pihapiiri kätkevät suojiinsa monenlaisia tapahtumia; oli iloja ja myöskin suruja. Kerron seuraavaksi yhden niistä surullisista tapahtumista lyhyesti.

Purettu talo. Samalla pihalla kuva Pentistä

Pentti Paloranta vuonna 1954

Tapaus sattui 25.11.1954. Serkukset, Uusivirta Vietti ja Paloranta Pentti, päättivät kesällä v.54 lähteä Ruotsiin töihin. Tapasivat siellä metsätyökämpällä Korvelan Riitin, joka myi Pentille pienoiskiväärin. Hän kirjoitti siitä minulle: Hae se Aholasta ja hommaa siihen luvat. Minä tein niin. Tuli aikanaan tuo kohtalokas päivä. Taksiauto kaarsi tuohon pihamaalle, jonka äärellä nyt Päiviön kanssa tapausta muistelemme. Autosta poistuivat Ruotsista palanneet serkukset. Olivat jo tulomatkalla päättäneet; heti samana päivänä, kun kotiin palataan, lähetään metsälle. Äitini pyysi minut heti lämmittämään saunan. Jota Pentti vähän esteli, ei ole kiire, menen ensin metsälle. Evästin häntä: – Siellä on koppelon poikue näkynyt syksyllä liikkuvan, pellon laidassa kuusikossa. Naapurin poika Esko hakkaa siellä lähimailla, käy tervehtimässä.

Naapurin Eskon kertomaa

Hän oli juuri kaatanut kuusen, ei ollut vielä kerennyt sitä oksimaan, kuusi makasi oksiensa varassa, lumisessa maastossa. Näki yllätyksekseen Pentin tulevan mäkirinteessä. Jo kaukaa huusi Pentti tervehdyksensä. Kättelivät ja vaihtoivat kuulumisia. Oli lauantaipäivä; päättivät siinä, mennään tanssimaan, www.hirvikoski-sukuseura.fi Purettu talo. Samalla pihalla kuva Pentistä. mutta toisin kävi. Kohtalo oli määrännyt tulevan loppupäivän tapahtumista. Esko kertoi, että aseen perän asetteli kaadetun kuusen rungolle, samoin toisen jalkansa, pitäen aseensa piipusta kiinni. Esko kysäisi: - Näitkö lintuja? Vastaus oli: – Juuri äsken kyttäsin lintua, mutta se karkasi. Samalla kuului laukaus, asetta pitävä käsi irtosi, kouraisi sydämen kohdalta, ääntä päästämättä nuoren miehen elämä päättyi siihen. Hengästynyt Esko syöksyi kotini tupaan, jossa sisällä olivat minä, isäni ja äitini. Heti arvasin kalpeista naapurin kasvoista jotain tapahtuneen. Kysyin: – Miten kävi? – Meni leuasta läpi, siihen se kaatui lumeen mahalleen. Syöksyin pihalle, jossa Päiviö purki reestä juuri tuomaansa heinäkuormaa. Huusin: – Soittakaa heti lääkäriä paikalle ja tule isän kanssa hevosella perään, sinne missä Esko hakkasi! Se oli varmaan elämäni kauhein juoksu, ajatukseni kiersi kehää: Miksi minä hommasin ne luvat ja kaiken kaikkiaan hain koko aseen. Saavuttuani paikalle, näin heti, asialle ei voi enää mitään, veljeni makasi elottomana kasvot lunta vasten. Käänsin hänet, eikä mustaksi muuttuneista kasvoissa näkynyt mitään ampumajälkiä. Aikanaan lääkäri totesi sydämeen osuneen luodin aiheuttaneen kuoleman heti. Poliisit myös tulivat paikalle; veivät aseen tutkittavaksi. Tulos oli: Aseen herkkä panos jäänyt piippuun, täräys aiheutti aseen laukeamisen sen pudottua kuusen rungolta maahan. Tutkivat myös naapurin pojan osuutta asiaan. Mutta me omaiset tyrmättiin se heti, olivathan he mitä parhaat poikakaverit.

Toholampi 30.6.2015 Paavo Paloranta

Hirvikoski-sukuseura ry. 2014 | Toteutus: Olli Rantakangas