logo tp

Aulikki Markkanen: Lapsuusmuistoja Halsualta

Näin itsenäisen Suomen juhlavuonna tulee ajateltuja elettyä elämää aina lapsuusvuosiin saakka. Sodan jälkeen elämä oli aivan toista kun nykypäivänä. Ei ollut vapaa-ajan ongelmia, koska päivät täyttyivät työstä jopa lapsillakin, mutta ei silloin nuristu pienistä, katse oli eteenpäin kohti parempaa huomista.

Omasta lapsuudestani muistan ensimmäisenä kesät, muisto kultaa nekin varmasti koska aina oli lämmintä, ainakin muistoissa. Kotini oli Halsuanjärven rannalla joten me kylän lapset vietimme ”järvessä” kaiken vapaa-ajan. Uimaan opimme varmasti heti samaan aikaan kun kävelytaidonkin. Teimme lauttoja vanhoista laudoista ja nauloista, ihme että pysyivät veden päällä niin painavia ne olivat. Ja kaikki kylän veneet oli vesillä ja onget järvessä.

Meillä oli aina kissa ja muistan hyvin kun kuokin matosia aamulla ja kissa istui vieressä. Sitten menimme peräjalkaa rantaa ja kissa hyppäsi veneeseen ja minä ongen kanssa perässä ja sitten kun saalista tuli oli kissa kyllä ensimmäinen joka sai maistiaisia. Olen monesti ajatellut turvallisuutta sillä ei meitä kukaan käynyt katsomassa koko päivänä, illalla joku tuli hakemaan syömään ja nukkumaan. Nykypäivänä vanhemmat saisivat varmasti syytteen lasten heitteillejätöstä jos näin toimittaisiin. Meillä oli varmasti suojelusenkeli mukana kun mitään vakavaa ei kenellekään sattunut.

Lintujen hautajaiset kuuluivat myös kuvioihin. Metsän reunassa oli hautausmaa ja hautajaisia vietettiin aika usein, koska lintuvainaita löytyi milloin mistäkin, joskus kissakin joutui luovuttamaan saaliinsa. Minä olin uraauurtava varmasti naispappeudessa, koska halusin aina olla pappi ja sitten lopuksi laulettiin virsi Oi Herra jos mä matkamies maan... Kyllä näitä muistoja olisi vaikka kuinka paljon, mutta en nyt täytä koko lehtistä omilla jutuilla.

Oikein mukavaa kevättä kaikille, valoa ja iloa jokaisen sydämiin, kesällä tavataan - Aulikki Markkanen

Hirvikoski-sukuseura ry. 2014 | Toteutus: Olli Rantakangas