logo tp

Zsófin matka Toholammille

Olen syntynyt Budapestissä 1.8.1985. Vanhempani ostivat silloin ensimmäisen omistusasunnon kerrostalosta pienestä kaupungista Budapestin lähistöltä. He olivat silloin töissä Unkarin Fysiikan Keskustutkimuslaitoksella, isä insinöörinä ja äiti atk-asiantuntijana. Heillä oli takana puolentoista vuoden mittainen tutkijan stipendi Yhdysvalloissa. He pääsivät näkemään mitä harva unkarilainen näki silloin: Neuvostoliiton vihaamaa ”kapitalismia”, joka oli hyvin erilaista kun kotimaan elämä. Kaupan hyllyt olivat täynnä, tavaraa ostettiin yli tarpeiden, heitettiin pois kun ei enää ollut tarvetta, omistettiin ja kulutettiin paljon mutta tehtiin töitäkin sen eteen yötä päivää. Ihmiset olivat ylipainoisia, eläkeläiset olivat nuorehkon näköisiä eikä päätään huiviin kääriviä mummuja tai piippua polttavia pappoja. Media oli monipuolinen, oli viihdettä ja tiedettäkin oli saatavilla ilman rajoituksia.

Heidän kotiutumisen jälkeen Unkarissa sosialismi kesti vielä 9 vuotta. Muistan kun äitini kertoi Romanian Ceausescun teloituksesta ja samana
vuonna 1989 Unkarissa pidettiin vapaat vaalit.

Meillä oli Trabant-merkkinen auto, jota piti jonottaa vuosia, hieman myöhemmin näkyi katukuvassa ”läntisiä” autojakin Wartburgien, Ladojen ja Trabantien seassa. Ihmiset saivat matkustaa ilman erityislupia, mutta se jäi rikkaiden eduksi, talous oli kovin sekavaa. Varakkaiden ja köyhien jako rupesi erottumaan selkeämmin, työttömyys alkoi ja kodittomat ilmestyivät isoihin kaupunkeihin.

Lapsena ei näitä muutoksia koettu. Kotona ja päiväkodissa elämä oli iloista, sisko syntyi, kesäisin olimme paljon mummolassa Tisza-joen rannalla. Koulun varusteet olivat vähäisiä, mutta meidän perheessä ahkera opiskeleminen oli itsestäänselvyys. Harrastuksiin ei erityisemmin ollut mahdollisuutta kaveripiirissäkään. Yläkoulun ja lukion kävin paikallisessa katolilaisessa koulussa. Vanhempani eivät olleet uskovaisia, heidän lapsuudessaan asia oli kielletty varsinkin koska isovanhemmat olivat kasvatusalalla töissä. Muutoksien jälkeen isovanhemmat alkoivat käydä kirkossa, koska heidän lapsuuden aikana se oli ollut tapana, ja minun vanhempani tulivat joskus meidän kanssamme
kirkkoon. Lukiosta saatiin yleissivistystä, opiskeltiin muiden perusaineiden lisäksi latinaa ja uskontoa. Aivan loppuvaiheessa päätin hakea lääketieteen yliopistoon. Meillä ei ole suvussa lääkäriä, ajatus tuli itsellekin yllätyksenä ja tuntui heti oikealta.

Yliopistoa kävin Etelä-Unkarilaisessa kaupungissa nimeltään Szeged. Lääketieteen yliopiston kerrottiin olevan yksi vaikeimmista, varsinkin alkuvuodet toimivat karsintana. Asuin noin kahdensadan hengen asuntolassa saman alan opiskelijoiden kanssa kahden huonekaverin kanssa pienessä huoneistossa. Keittiö ja kodinhoitohuone oli yhteinen joka kerroksessa. Opiskelu oli vaativaa varsinkin kesän ja talven koejaksojen aikana. Kesäisin oli vielä kuukauden harjoittelut, joissa olimme lähempänä käytännön töitä. Valmistumisen jälkeen olin ensihoitolääkärinä töissä ja aloitin erikoistumisen perhelääkäriksi. En itse ajatellut lähteä ulkomaille töihin, mutta ystävän unelma oli elää Suomessa ja sain työmahdollisuuden. Tämä oli toinen sattuma opiskelupaikan valinnan lisäksi, josta olen edelleen kiitollinen.

Näin alkoi matkani Toholammille. Sanan Hirvikoski kuulin ensimmäistä kertaa sukunimenä töiden parissa. Pikkuhiljaa ymmärsin, että suomalaiset sukunimet ovat monesti luontoon viittaavia tai kylän nimiä, josta saa vihjettä mistä henkilö on peräisin. Maisema oli kaunis, Pohjapuolentien lenkkeilystä tuli nopeasti harrastus kun pääsin näkemään kaunista Lestijokilaaksoa säällä kuin säällä. Kielen opiskelu tehostui kun terveyskeskuksessa seurasimme muiden unkarilaisten lääkärien kanssa, miten Suomessa potilaita hoidetaan. Olin vaikuttunut, miten pienellä paikkakunnalla on monipuolisia mahdollisuuksia hoitaa ihmisiä tasapuolisesti ja laadukkaasti. Samalla olen tutustunut erikoisuuksiin, esimerkiksi saunaan, hiihtoon, karkkipäivään, makkaraan, talvivaatteiden (varsinkin lasten) monipuolisuuteen, karjalanpiirakkaan, kotimaisten tuotteiden tärkeyteen, ilmiöihin kuten ruska, kaamos ja yöttömät yöt.

Juhlien, kuten Juhannuksen ja Joulun merkitys on täällä isompi, koska ne ovat tärkeitä päiviä valon määrän kannalta. Talven pimeys ei haitannut kun lumi
toi siihen kaunista kiiltoa. Ensimmäisenä talvena pikkusormi kyllä paleltui juoksulenkillä kun oli kova pakkanen.

Työkaverit, niin hoitajat kuin lääkärit ottivat ystävällisesti ja avuliaasti vastaan. Yhteystyö on sujunut hyvin vaikka se kielimuurin vuoksi onkin vaatinut kärsivällisyyttä. Hoitajien ammattitaito oli uusi asia minulle. Lisäksi maanviljelijöiden kova työtahti oli uusi käsitys.

Muutoksia on tullut myös yksityiselämässä, kun työkaverista ja perehdyttäjästä tuli rakas mies ja elämänkumppani, myöhemmin lastemme isä. Sain tulla suuren ja lämminhenkisen perheen jäseneksi, jossa tuntuu että olen kotona vaikka olenkin kaukana lapsuuden kodista. Kannuksesta ostimme talon ihanalta opettajapariskunnalta ja olemme asuneet nyt kaupungissa viisi vuotta. Lapsemme Heikki Aaron syntyi vuonna 2016 ja hän sai nimensä papan mukaan, joka ehti vielä tietää pojan tulosta ennen poismenoaan. Matti Eemil syntyi vuonna 2018.

Kirjoittanut Egely Zsófi. Julkaistu jäsenkirjeessä 1/2020.

Hirvikoski-sukuseura ry. 2014 | Toteutus: Olli Rantakangas