logo tp

Sukupolvien saatto - 19.01.2003 Tuomo Untinen

Artikkelin hakemisto

Oliko Antti Kustaanpoika Lestijärven ensimmäinen lukkari?

Antti Kustaanpojan ja hänen Mariansa perhehistoria on todella surullista luettavaa. Täydestä tusinasta kuoli suhteellisen lyhyenä aikana yhdeksän lasta, useat heistä alle kaksivuotiaina. Punatautiin kuollut Kustaa Antinpoika eli sentään 12-vuotiaaksi. Yleisimpiä kuolinsyitä on ollut hinkuyskä, kuumeet, lavantauti, punatauti ja lastentauti, mikä se lieneekin. Viimeksi mainittuun syy saattaa olla ajalle ominaiset asuinolot tai yksinkertaisesti hygienian puute.

Maito oli tärkeä leivänjatke. Sen ajan navetat olivat ehkä alkeellisia ja lypsettäessä käytettiin siivilänä usein lypsäjän alushameen lievettä. Tutti oli ontto lehmänsarvi, jonka päässä oli räsy imemistä varten. Kun kulkutauti saapui pitäjään, vei se nopeasti suuren osan sen hetkisistä lapsista ja vanhuksista. Yleensä lasta pidettiinkin elinkelpoisena vasta hänen täytettyään 5 vuotta.

Antti Kustaanpoika näyttää olleen varsin toimelias mies. Pentti Laasanen mainitsee Lestijärven seurakunnan kirkon historiikissaan (1977) Antti Kustaanpojan olleen Lestijärven ensimmäinen lukkari.

Aika ajoin Toholammin yläosan taloja Sykäräistä myöten luettiin kuuluvaksi Lestijärveen ja lukkaritointa hoiti joku alueen talollisista. Liekö eräiden nykyisten hirvikoskisten tunnetusti hyvä lauluääni peräisin Antti Kustaanpojalta.

Pentti Laasasen tieto ei kuitenkaan pitäne paikkaansa, sillä arkistotietojen mukaan Lestillä pidettiin 14.06.1745 kirkonkokous, jossa todettiin jo silloin pitkään lukkarina toimineen Olli Jaakonpoika Kiiskisen olevan tehtäväänsä sopimaton omapäisyytensä, vanhuutensa ja laiskuutensa vuoksi. ”Ottopoikamme” oli tuolloin vasta 12-vuotias. Varmasti Antti Kustaanpoika oli Lestijärven lukkari, siitä on maininta Toholammin rippikirjassa (klock), mutta ei ensimmäinen.

Eräässä vuonna 1747 julkaistussa väitöskirjassa mainitaan Pohjanmaalla valmistetun tervaa eniten koko valtakunnassa. Antti Kustaanpojan uudistilalta lähdettiin tervasmetsään monen miehen ja ilmeisesti naisenkin voimalla, koska Hirvikoskella mainitaan vuonna 1776 olleen peräti kahdeksan pantaveistä, joita tarvittiin tervasmetsän koloamiseen. Toinen tämän työn tärkeä työvälinen oli kirves, joita Hirvikoskelta löytyi yhdeksän kappaletta.

Hirvikoskisten toimeliaisuutta osoittaa sekin, että vuonna 1767 mainitaan Juho Hirvikoskella olleen hiljattain rakennettu vesivoimalla toimiva väkivasara ja harkkohytti, jossa sulatettiin rautamultaa raudaksi. Talossa oli myös kymmenen viilaa.

Hirvikoski-sukuseura ry. 2014 | Toteutus: Olli Rantakangas