logo tp

Eino Korpelan kirje sukulaisille

Talo rakennusvaiheessa

Talo rakennusvaiheessa

Olen Eino Korpela ja kuulun äitini, Rauha Korpelan, kautta Hirvikosken sukuun. Kerron tässä puheenjohtajan pyynnöstä, miten rakensimme itsellemme savi-olkitalon. 1960-luvulla luin jostakin lehdestä, että Keski-Aasiassa ja Tiibetissä on tehty taloja, joissa alakerta on ollut kivestä ja yläkerta savi-olki seoksesta. Alakerrassa oli pidetty eläimiä ja yläkerrassa asuivat ihmiset. Talot olivat satoja vuosia vanhoja ja edelleen asumiskelpoisia. Alakerrassa olevat eläimet olivat auttaneet pitämään taloa lämpimänä. Karjalassa on ollut samantapaisia ratkaisuja, mutta rakennukset ovat olleet hirrestä.

Kun 1970-luvun alussa valmistuin rakennusmestariksi, niin hankin enempi tietoa savi-olki rakentamisesta. Tutustuin Kymenlaaksossa vanhoihin, jo 200 vuotta sitten rakennettuihin, savi-olkimateriaaleista tehtyihin rakennuksiin. Ajattelin, että jossain vaiheessa teen sellaisen talon itselleni. Sellainen rakennus on pitkäikäinen ja helppo huoltaa ja asiantuntijat olivat todenneet sen terveelliseksi esimerkiksi astmaatikoille.

Olin 1970–1980 lukujen vaihteessa rakennustöissä Venäjälle ja tutustuin siellä ukrainalaiseen mieheen, joka oli ollut rakentamassa useita kymmeniä saviolkitaloja aikaisemmin. Häneltä sain arvokasta tietoa asiasta ja panin ne mieleeni.

Viimeinen sysäys asiaan tuli Kotkan asuntomessuilta vuonna 2002, jolloin osallistuin niiden rakentamiseen. Siinä yhteydessä sain hankittua pääasiassa saksalaista suomenkielelle käännettyä kirjallisuutta ja lisäksi vielä kirjallisuutta Japanista. Japanissa tasokkaat teehu0neet on rakennettu savesta ja oljesta. Meillä oli Mäntsälän Sälinkäällä kesäpaikka ja 2004 muutimme sinne kun jäin pois työelämästä. Tutkin tontilla olevaa savimaata ja selvisi, että 2,5–4 metrin syvyydestä löytyy savirakentamiseen sopivaa savea. Pintakerroksissa olevassa savessa on liian paljon humusta, joten se ei sovellu rakentamiseen. Maasta kaivettiin 15 kuutiota savea, joka levitettiin maan pinnalle talveksi roudan käsiteltäväksi. Pakkanen haurastuttaa saven käyttöä varten. Naapurilta ostin 30 pyöröpaalia vehnän olkia.

Mäntsälässä, haja-asutusalueella omakotitontin koon pitäisi olla puoli hehtaaria. Meidän tontti oli 3800 m ja siinä oli jo kesämökki. Luvan hankinnassa oli vaikeuksia, mutta järjestyi lopulta. Talon kellarikerroksen seinät ovat lecaharkoista.

Saven jauhamiseksi betonimyllystä piti poistaa sekoittajat, ne korvattiin kivillä (15–20 cm). Se systeemi osoittautui parhaaksi saven jauhajaksi. Jauhettu savi sekoitettiin sitten veteen, jolloin siitä tuli tietty liuos, joka imeytettiin olkiin.

Seos ”tekeytyi” yön yli ja aamulla siitä tehtiin tiiliä sullomalla savi-olkiseosta muotteihin, jotka olivat mitoiltaan 60 x 35 x 20 cm. Jokaisen tiilen päässä oli koolauksen vaatima lovi.

Asuinrakennuksen seinät on tehty siis savi-olki seoksesta siten, että joka toinen 20 cm korkea kerros on tehty tiilestä ja joka toinen paikalla valaen. Tekniikka on siitä hyvä, että seinästä saadaan lähes painumaton ja se kuivuu nopeammin. Seinä slammasin molemmin puolin kolmeen kertaan saviliete– kutterinpuru–selluvilla -seoksella. Ulkopuolen slammauksessa oli mukana myös seulottua ohutta hiekkaa. Yläkerta on (toinen kerros) puurakenteinen ja lämpöeristeenä selluvilla. Muovia on rakentamisessa käytetty vain kylpyhuoneen katossa.

Savi-olkirakentaminen on viimeaikoina yleistynyt varsinkin Lounais-Suomessa ja suhtautuminen on kohtalaisen myönteinen. Huolella tehtynä se on terveellinen rakenne ja vaatii vähän huoltoa, voi sanoa huoltovapaa, ja se kestää satoja vuosia. Talossa pitää olla pitkät räystäät, jotta vesi ei liota savea seinistä. Lisäksi talossa on hyvä olla kaksi kerrosta, että painovoimainen ilmanvaihto saadaan toimimaan. Puulämmitteisessä talossa, joka tarvitsee happea, on syytä jättää 5–10 % seinistä slammaamatta, jotta ilmanvaihto toimii. Energiataloudellisesti savi-olkitalo on suhteellisen edullinen. Talossamme on 120 neliömetriä lämmitettävää pinta-alaa ja vuoden lämmitystarve on 10 000 kilowattituntia.

Sanotaan, että vasta kolmas talo, jonka rakennat, onnistuu hyvin. Voi olla niin, mutta rakentaminen on niin haasteellista puuhaa, että tokkopa sitä yhden ihmisen aikana ehtii niin monta rakentamaankaan. Minä halusin perehtyä vanhoihin, satoja (ehkä tuhansia) vuosia eri puolilla maailmaa kokeiltuihin rakennuskonsteihin. Toteutin pienen haaveeni ja se onnistui mielestämme kohtalaisesti. Asumme vaimoni Airin kanssa kaksistaan ja muutaman vuoden kokemuksemme ovat ihan mukavat savi-olkitalossa.

Toivon kaikille Hirvikoski-Sukuseuran jäsenperheille Hyvää ja kaunista kesää!

Eino Korpela

Hirvikoski-sukuseura ry. 2014 | Toteutus: Olli Rantakangas