logo tp

Isoisäni Fredrik Nikusen Amerikan matka

Fredrik Nikunen

Fredrik Nikunen ja siskoni Anna-Liisa, nykyinen Kopsala

Kun aloimme hallituksessa suunnitella Hirvikosken sukukokoukseen 23.7.2011 näytelmää, oli heti selvää, että yhtenä osana siinä tulee olla esitys Amerikan reissusta, koska Hirvikosken suvustakin oli hyvin suurella joukolla sinne matkustettu. Tavoitteena esityksessä oli tuoda esille 1850-luvun jälkeisen aikakauden matkasuunnittelua, lähtötunnelmia, matkakokemuksia, elävää elämää uudella mantereella ilojen kuin surujenkin parissa. Eikä vähäpätöisimpänä sitä seikkaa, mikä vaikutus heidän opeillaan ja kokemuksillaan paluumuuttajina oli lamppilaiseen arkielämään ja sen kehittämiseen.

Henkilökuvaukseen valittiin isoisäni Fredrik Nikunen, ehkä sen vuoksi, ettei Antti Antinpoika Hirvikosken sukuhaaran henkilöiden elämäntarinoita oltu vielä selvitetty julkaisussa SUKUMME TARINA. Meitä Antti Antinpojan sukuhaaraa ei näytä muita olevankaan kuin Lohtajan Kerolat ja Nikuset Toholammilla.

Isoisäni syntyi vuonna 1869 Lampilla Kotilan kylässä Pajamäen talossa, joka oli hänen äitinsä synnyinkoti ja johon hänen isänsä oli tullut vävyksi. Lapsuuden hän vietti Pajamäellä seitsenlapsisessa perheessä. Myöhemmin perhe osti maalaistalon Kotilan Peltokorvesta.

1800-luvun loppukymmenillä oli Amerikan kuume iskenyt tänne Toholammille. Muutaman vuosikymmenen aikana joka neljäs lamppilainen lähti Amerikkaan. Massachussettsin osavaltion ja Fitchburgin kaupungin alueella oli oikein lamppilaisten siirtokunta. Lähtöön oli monia syitä. Nälkävuodet olivat köyhdyttäneet ihmisiä. Monet miehet lähtivät arvannostoa pakoon. Pelkäsivät Venäjän armeijaa. Jotkut lähtivät puuveitsellä kultaa vuolemaan, hankkimaan talorahoja. Mutta oli tietysti seikkailumieltä ja jotkut lähtivät vaikeuksia pakoon. Ja kerrotaan, että jotkut lähtivät pakoon epäonnistunutta avioliittoa ja pahasuista akkaa. Kotilan kylältä monet olivat jo lähteneet sinne ja kerrotaan, että puolet Viitasalonkin suvusta Ullavalta oli tullut asuttamaan Kotilan taloja, kun miehet olivat niistä lähteneet Amerikkaan.

Päämääränä Amerikassa oli Fitchburgin kaupunki. Isoisäni oli silloin täyttänyt 20 vuotta. Matkarahat hän sai äitinsä isältä. Ja matka alkoi Kannuksesta junalla, Kotkasta noustiin laivaan, jolla matka jatkui Englantiin ja sieltä Amerikkaan. Matka Atlantin yli kesti kaksi viikkoa. Vaikka oli syksy niin meri ei ollut kaikkein pahin. Matka meni hyvin. Kaikki tarkastukset läpäistiin, ja matka jatkui Massachussettsin osavaltioon.

Reitti oli yleisin lamppilaisille. Kotkasta tai Hangosta Englantiin ja sieltä eteenpäin. Maihin noustiin New Yorkissa satamassa. Sieltä siirtolaiset kuljetettiin proomuilla Ellissaarelle (Ellis Island). Täällä tulokkaat tarkastettiin. Kyseltiin taudit ja sairaudet, näkö ja kuulo, onko anarkisti, paljonko on rahaa ja minne aikoo mennä ja kenen luokse. Jos vastaukset eivät tyydyttäneet tai oli sairas tai huonokuntoinen, joutui heti palaamaan takaisin Eurooppaan.

Fredrik ei ollut ainoa Amerikkaan lähtijä perheestä. Amerikan kuume iski myös nuorempiin veljeksiin. Seuraavaksi piletin Amerikkaan hankki Kalle. Hän avioitui Amerikassa kälviäläisen Sofia Järven kanssa vuonna 1898. Ja sitten lähti Mikko 23- vuotiaana Amerikkaan. Hän taas avioitui siellä Kreeta Kotilan kanssa. Kalle ja Mikko perheineen palasivat takaisin Lampille. Mutta Leander, veljeksistä nuorin, jäi Amerikkaan. Hän ja hänen kolme poikaansa ovat jatkaneet sukuamme rakentaen Amerikan yhteiskuntaa jo yli sata vuotta.

Siellä isoisäni tapasi Alavudelta kotoisin olevan Anna Maijalan. He suunnittelivatkin jo viiden vuoden jälkeen matkaa takaisin Suomeen. Paluumatkalla laivalla hän kihlasi Annan. Yhteinen tulevaisuus oli heillä edessään.

Anna ja Fredrik kuulutettiin Lampilla 15.12.1894. Kirkkoherra Anton Aimonen vihki heidät seuraavan vuoden helmikuussa. Perhe asui aluksi Peltokorvessa. Sitten ostettiin Laitalasta Paloniemen tila ja myöhemmin Nisulasta Isoniemen tila. Amerikan rahoille löytyi käyttöä, kun tilakokoa laajennettiin ja perhekin kasvoi.

Fredrik oli monissa osuustoiminnan ja kunnan luottamustehtävissä mukana. Toholammin kuntakokouksen esimiehen tehtävää hän hoiti kahdeksan vuotta. Fredrik oli omalla kylällään monessa mukana. Hän oli selvästi tuonut Amerikasta monia ideoita, joita hän halusi toteuttaa. Hän oli ollut perustamassa Lampin Maamiesseuraa ja Alakylän Maamiesseuraa. Niiden puheenjohtajina hän toimi monia vuosia. Ei ihme jos isoäiti joskus oli tyytymätön hänen menoihin.

Hänellä oli 1900-luvun alkupuolen maamiesseuran kokouksia ja kursseja, joita hän usein johti, ja piti myös karjanhoitoon ja kasvintuotantoon liittyviä alustuksia. Selvästi hänellä ilmeni pöytäkirjojen mukaan pettymys siitä, kun hän oli tomerasti ollut ajamassa meijerin perustamista Alakylälle Jämsän sillan jatkeeksi, ja sitten myöhemmin kuitenkin kyseinen hanke raukesi uskalluksen puutteessa.

Kauaskantoisin maamiesseuran kokous pidettiin vuonna 1908 Alakylällä, jossa päätettiin merkittävän aloitteen viemisestä Kokkolassa pidettävään paikallisseurain kokoukseen. Aloite koski pienviljelijäin mallitalon perustamisesta Alakylälle. Hankkeen esittelijänä, alustajana oli isoisäni. Samassa kokouksessa päätettiin lähettää keskustelukysymys kotiteollisuuskoulun perustamisesta Toholammille. Sen alustajaksi valittiin Suomen ensimmäisen eduskunnan kansanedustajaksi yltänyt kaustislaissyntyinen Juho Ylikorpi. Hän myös oli Amerikan reissun tehnyt mies. Ylikorpi toimi pitkän ajanjakson myös seuran sihteerinä ja puheenjohtajana.

Maatalouden tutkimuskeskuksen koetila saatiinkin Toholammin Alakylälle runsas 50 vuotta myöhemmin vuonna 1963. Minä olenkin saanut suorittaa koko 47- vuotisen työurani siinä talossa. Minullekin oli yllätys, että yli 100 vuotta sitten isoisäni oli aloitteentekijä tässä myöhemmin valtakunnallisessakin hankkeessa.

Matka Amerikkaan oli tosiaan antanut isoisälle kokemusta ja aimo annoksen itseluottamusta tehtävien hoitoon kunnassa. Hän oli edellä mainittujen tehtävien lisäksi perustamassa Toholammin Säästöpankkia ja toiminut sen puheenjohtajana vuodet 1910 ja 1911. Oikemuksen koulun johtokunnassa hän niin ikään toimi johtokunnan puheenjohtajana ja oli mukana Laitalan Osuuskaupan johtokunnissa pitkään.

Myös isoisäni ja mummoni kokivat usean lapsen varhaisia menetyksiä. Mummo kuoli, kun he olivat olleet avioliitossa 22 vuotta. Isoisä oli silloin 48-vuotias.

Ala-Kotilan Kalle Kotilasta, joka oli samaan aikaan Amerikassa kuin isoisä ja olivat varmaan myös lapsuusajan kavereitakin, viettivät vanhuuden päiviä tavaten usein toisiaan. Yhdessä he muistelivat Amerikan vuosia. Heitä kiinnosti edelleen maailman asiat, jotka olivat aivan uudella tolalla.

Isoisäni kuoli 80-vuotiaana Toholammilla vuonna 1948.

Toholammilla 12.11.2011 Unto Nikunen

Ps. Näytelmäjuttuun pääset helposti tästä Aina aurinko nousi

Hirvikoski-sukuseura ry. 2014 | Toteutus: Olli Rantakangas